.: Vampyyri

Viime viikonloppu meni ihastellen Toko SM koirakoita, ja voi vitsi, onhan ne bortsut hienoja. Upeita suorituksia ja taitavia koiria.

Maanantaina Ujo säikytti vähän. Aamulla töihin lähtiessä huomasin että hitto silmät ihan punaiset. Koiro muuten normaali. Ei auttanu muuta ku lähteä itku kurkussa töihin ja soittaa ell. Onneksi oli lyhyt päivä. Käytiin lääkärissä ja otettiin verta. Päällisin puolin ei löytynyt mitään ja silmät ei ole kipeät eikä niissä näy vaurioita. Verikokeesta selvitettiin kaikki mahdollinen, eikä paljon viisammaksi tultu. Kaikki arvot normaalia (maksa,munuaiset, hemoglobiini, punkki vasta-aineet jne) ainoastaa tulehdusarvot hieman koholla. Ujo siis pirteä ja muuten hyvinvoiva. Määräs ab kuurin. Eikä osannut sano mikä on. Juttelin Jaanan kanssa asiasta ja tultiin siihen tulokseen että luultavasti Sugillaatio. (sidekalvonalainen verenvuoto, jossa yleensä itsestään ja joskus ponnistelun, silmän hieromisen tai varsin olemattomankin vamman seurauksena sidekalvon alle valuu verta. Silmässä on tällöin nähtävissä kirkkaanpunainen alue, joka kattaa osittain tai kokonaan silmän valkuaisen alueen. Hurjan näköinen, mutta kivuton ja harmiton.) Soitin vielä Helsinkiiin ell ja kysyin onko tämä mahdollista ja sanoi että on. Ihmisillä varsin yleinen, koirilla en netistä löytänyt tietoa. Mietin missä tämä olisi voinut taphtua, ja lauantaina kun tulin kotiin kuuluin ulos kauhea huuto ja kun pääsin sisälle oli koirat jääneet jumiin toisiinsa päistä. Ne irtosivat heti kun pääsin sisälle, mutta olin näkevinäni että Roksu oli kiinni Ujon pässä/pannassa. Eli jos Roksu on roikkunu Ujon päässä ja kuristanut sitä pannalla. Onneksi Ujo on pirteä, se kun on sellainen koira josta näen heti kun se kipeä. Oli sitten kyseessä vaikka neulanen tassussa niin ei jää ilmoittamatta... Ujo otti muutaman päivän rauhallisesti, mutta alkoi olla niin energinen että vetivät vaan täysiä ulkona että ajattelin että eletään normaalia elämää.Kun kerta ei veressä löytynyt mitään häiritsevää ei tämä voi sen vakavampaa olla. Mutta kyllä säikähdin, osaa taas arvotaa näitä kaikki pieniä hetkiä ja päiviä. <3

Tässä kuva silmästä, herkemmät voi säikähtää ;)

Ennen lekuria käytiin jäljellä sunnuntaina. Poljin itse 5 kepin aika lyhyen jäljen, ajatuksena lähinnä tärkeimpänä harjoitella janaa. Lähetin janalla n 5-10 m päästä. Ajattelin ensin ottaa lähempää, mutta sinne mentäessä selvästi heti avasi nenäsä ja oli sen näköinen että tietää mitä tehdä niin kokeiltiin mitä tuumaa. Ja sehän osui hienosti, tarkisti takajäljen ehkä 1 askeleen verran ja jatkoi oikeaan suuntaan. Olimpa tyytyväinen kun näitä janoja ei olla oikeesti tehty paljon, ainakaan tänä vuonna. Itse jälki ei ollu paras, 2 keppiä jäi. Toisen niistä merkkasi mutta odotin että ois ottanut suuhunsa, pysähtyi kyllä haistelemaan mutta kun en reagoinut niin jatkoi matkaa. Pitäisi siis osata lukea koiraa.. Matkan aikan minä kaaduin ihan kunnolla persilleen mutta ei koira tuntunut edes huomaavan vaan jatkoi vaan menoaan. :D Harmillisen vähän on jälkeilty tänä vuonna, pitäisi petrata. Mutta minusta pitäisi ajaa nyt paljon vieraan jälkiä sillä tuntuu että mun tekemä jälki menee aina paremmin.

Pojat pääs parin brassi kamun kaa juoksentelemaan kuopille, tässä otoksia.